Englantilainen filosofi Sir Francis Bacon on todennut v. 1597 ”Nam et ipsa scientia potestas est.” Tuntematon kirjoittaja Oulun YO:n blogisivustolla on vapaasti kääntänyt tuon lauseen seuraavasti: ”Osaaminen ja perehtyneisyys parantavat suorituskykyä. Ne parantavat hyötysuhdetta niin, että omat voimavarat käytetään mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.”

Meistä jokainen kartuttaa tiedon pääomaa eri tavoin riippuen omista lähtökohdistamme ja kiinnostuksistamme. Tiedon juuret ovat eletyssä elämässä, koulutuksessa, työssä ja verkostoissa. Tiedon lähteet, sen syöpyminen mieleen ja sen rikkaus ja moninaisuus voivat olla hyvin erilaisia myös meillä ELY:ssä työskentelevillä. Tieto voi olla hyvin yksityiskohtaista, syvällistä ja laajaa. Se on usein myös sirpaleista, pinnallista ja hajanaista tietoa lukemattomista asioista, sillä oman syvätiedon lisäksi meille kertyy huimasti erilaista sekatietoa.   

Puhutaan kirjaoppineisuudesta, käytännön tiedosta, kokemustiedosta ja perimänä saadusta tiedosta. Työpaikoilla kuulee myös usein puhuttavan hiljaisesta tiedosta, mikä saattaa jäädä hyödyntämättä, kun henkilö siirtyy esimerkiksi eläkkeelle. Se on surullista. Toisaalta se saattaa olla väistämätön tosiasia, sillä ehkä sopivaa tiedon vastaanottajaa ei silloin ole, tai sen siirtymisestä ei ole kukaan huolehtimassa.

Tieto uudistuu jatkuvasti

Tänä päivänä uusi tieto, uudet ohjelmat ja toimintatavat korvaavat jatkuvasti entisiä. Uusia tutkimuksia tehdään, ja suositukset muuttuvat, vaikka entinenkin voi vielä tuntua uudelta ja olla kokeiluvaiheessa. Yritysten tulee seurata ympäristöä, kulutuskäyttäytymistä ja trendejä ja pyrkiä olemaan askeleen edellä. Strategioita tulee päivittää ja ottaa tähtäin aina tarpeen tullen uudestaan.

Me ELY:ssä kannustamme asiakkaitamme osaamisen uudistamiseen ja tuemme innovaatioita, kansainvälistymistä ja tuottavuuden tehostamista. Ne ovat tärkeitä kriteerejä mm. yritystukipäätöksissä. Joskus huomaan miettivänäni, että olemmeko ELY:ssä itse valmiita ja innokkaita ottamaan käyttöön uusia ohjelmia ja prosesseja ja kehittämään itseämme? Vaikka jokainen varmasti näemme tärkeäksi pitää yllä osaamistamme, useimmat meistä varmasti toivovat myös pysyvyyttä ja rauhaa esimerkiksi tietokoneohjelmien uusiutumisessa.  

Tiedon jakamisen haasteet

Tiedon jakaminen ja järkevä kohdentaminen on haasteellista. Ehkä se on ollut sitä aina, välineet ja kanavat vain ovat nykyään erilaiset. Etenkin isoissa organisaatioissa asia korostuu,  kun tietoa jaetaan monissa eri portaissa eri yksiköihin, tiimeihin ja lopulta henkilötasolla. Joku voi valittaa, kun häntä kuormitetaan kaiken maailman palaverikutsuilla, ohjeilla ja tiedoilla, ehkä moneenkin kertaan. Toisaalta jos hänet jätetään pois kokouskutsuista, voi siitäkin tulla palautetta.

”Paperiaikana” piti harkita, kenelle kaikille ottaa kopion ohjeesta, vai laitetaanko se kaikille kansiossa ”postitikiertoon”? Nykyään tulee mietittäväksi, mihin sähköiseen kanavaan se kannattaa laittaa, että se saavuttaa kohteensa. Tieto on toki virallisessa asianhallintajärjestelmässä hallitusti, mutta sen käyttäminen ei kaikille ole arkipäivää. Ohjeita talletetaan  kanaviin ja työtiloihin, ja pikkuhiljaa tallennuskansiot paisuvat ja villiintyvät, ja tiedon löytäminen alkaa olla haasteellisempaa kuin sen jakaminen.

Tiedon jakaminen säästeliäästi tai sen pitäminen vain itsellä voi myös olla vallan käyttöä. Voidaan tarkoituksella jättää joku tiedon ulkopuolelle.  Uskon kyllä, että kyseinen toiminta kuitenkin kääntyy itseä vastaan, sillä avoin ja tarkoituksenmukainen tiedotus on hyvän työilmapiirin perusta.

Tieto ja taito

On tärkeää tiedostaa, että vaikka pitkä ja vankka kokemus antavat lujan taustan työssä kuin työssä, se ei riitä, mikäli haluaa olla työssään hyvä. Jokaisen tulee itse päivittää tietämystään ja hankkia käyttöönsä uudet ohjeet ja toimintatavat.  Aina ei voi vedota siihen, että ei ole saanut tietoa tai kukaan ei ole sanonut. Fiksu työntekijä etsii ja käyttää uutta tietoa tarkoituksenmukaisesti soveltaen sen omaan työhistoriaansa ja kokemukseensa. Silloin tieto ja taito kulkevat käsi kädessä, ja Sir Francis Baconin ajatuskin toteutuu käytännössä.

Kun tietoa on paljon, voi olla hankala löytää keskeinen asia: se, mikä oikeasti vaikuttaa, millä on lisäarvoa ja mikä ehkä vaatii toimenpiteitä työyhteisössä. Tarvitaan tiedolla johtamisen taitoa, jolloin päätöksiä ja ratkaisuja tehdään oikeiden asioiden pohjalta.  Joku viisas onkin sanonut, että ”vähäinen toimiva tieto on suunnattomasti arvokkaampaa kuin runsas käyttämätön tieto.”

Mikä onkaan tärkeintä?

Edesmenneellä äidilläni oli usein tapana sanoa minulle päästyäni ylioppilaaksi vuosikymmeniä sitten, että minulla täytyy olla tietoa, kun olen päässyt ylioppilaaksi. Hyvin usein jouduin äitini kaiken kattaviin kysymyksiin toteamaan, että ”en minä tiedä.” Hän pyöritteli silmiään. Ylioppilaan tiedon pääoma olikin hyväntahtoinen vitsin aihe äitini kanssa pitkän aikaa.

Viisas äitini totesi kuitenkin, että sydämen sivistys on kaikkein tärkeintä. Vaikka ihmisellä on miten paljon tietoa ja oppineisuutta, mutta jos sitä ei käytä sydämellä, se menettää arvonsa. Äitini viisauden haluan jakaa myös kaikille tämän kevään ylioppilaille ja muille valmistuville ❤.

Kirjoittajana palveluneuvoja Riitta Pasanen.