Kun kirjoitan tätä, näen koti-etä-ikkunastani korkealle kohoavat koivut, niissä miljoonat lehdet ja sitten niiden alapuolella voikukkien valloittamaa pihamaata. Koronakevät on edennyt kesään.

Olemme määräyksiä ja ohjeita noudattaen pysytelleet etätöissä jo pitkälti yli kaksi kuukautta: ELY-keskuksen työntekijöistä lähes jokainen on työskennellyt muualla kuin omalla työpaikallaan.  Tilanne on etäännyttänyt työkavereita fyysisesti ja ehkä jossain määrin henkisestikin, vaikka erilaiset tietotekniset yhteydenpidot ovat lisääntyneet huimasti.

Etätyön monet kasvot

Etätyöllä on moni-ilmeiset kasvot. ELY:n virkamiehelle (ja monelle muullekin) ”etätyössä käyminen” on vaivatonta, kun ei tarvitse lähteä oman kodin ulkopuolelle, ja työmatka voi olla vain muutama metri. Säästyy aikaa ja rahaa.  

Omaa aikaansa voi säädellä, kun työtä tehdään tietokoneen ja puhelimen kautta, ja työ on etätyöstä huolimatta lähellä.  Omasta elämäntilanteesta riippuen voi keskittyä rauhassa työhönsä. Ympäristökin kiittää, kun esim. työmatkailu autoilla on vähentynyt. Tosin bussiyhtiöt, ravintolat ja monet muut yrittäjät eivät  kiitä, kun työmatkalaiset eivät kulje eivätkä kuluta. Onneksi yrittäjillä on ollut mahdollisuus hakea tilanteeseensa korona-avustusta esimerkiksi ELY-keskukselta.

Omat etätyökasvoni ovat hymyilleet ja kiristyneet vuorotellen: on toki mukavaa istahtaa aamulla kahvikupin kanssa tietokoneen ääreen ja virittäytyä päivän töihin. Kun tietoliikenneyhteydet tai ohjelmat tökkivät, ei ole niin mukavaa, ja helposti mieleen tulee omia yksipuolisen tunkkaisia ajatuksia, joille toivoisi heijasteita ja vastakaikua työkavereilta.  Niitä tietysti saa digiyhteyksillä, mutta ne eivät korvaa fyysisten yhteyden tuomaa ymmärrystä.

Huomaan myös joskus ärsyyntyväni, kun olen jostakin asiasta luonut omassa etämietinnässä vankan mielipiteeni, ja kun alan siitä puhumaan, joku tuo esille ihan eri näkökulman, ja joudunkin punnitsemaan asiaa uudestaan. On tervettä saada asioihin kyseenalaistavia näkökulmia, mitkä ravistavat omaa mieltä. Tosin joskus oma alkuperäinen näkökulma voi myös saada vahvistusta myöhemmin, minkä jälkeen oma mieliala tasoittuu entiselleen.

Myös oma osaamattomuus ja tietämättömyys usein harmittavat, ja pitää hyväksyä toisen paremmuus monessa asiassa. Olen pohtinut, että yksi suurimpia ihmisen vahvuuksia on se, että hyväksyy sen, että joku toinen on vain parempi jossain asiassa.  Se voi olla vapauttavaa, koska se ei vie itseltä pois mitään. Päinvastoin, voi olla arvokas siinä, kun jakaa toisen osaamista muiden hyödyksi.

Etelä-Savon ELY:n henkilöstötilaisuudessa toukokuussa puheenvuoron käyttänyt jääkiekkovalmentaja Risto Dufva toi hienosti esille sen, että jokaisella pitäisi olla omistajuus oman työyhteisönsä työhön ja sen merkitykseen.  Sitä kautta tulee motivaatio, oma rooli, tarkoitus ja tunne, että ”joku noteeraa ja välittää, mitä minä teen.”  Mielestäni kaikki yllä mainitut asiat korostuvat etätyössä.

Etätyön olemus

Etätyötä pohtiessani vastaani tuli blogi, jossa Sitran (Suomen Itsenäisyyden juhlarahasto) kolumnisti Heikki Sundqist totesi v. 2010 mm. näin: ”Etätyö on ulkoisen näkemyksen tuottama termi. Itsesi kannalta etätyö on terminä huono, kun kaiken työn teet itsesi lähistöllä. Lähellä ovat myös henkiset voimavarasi, työsi, osaamisesi, luominen ja itse työprosessi. Oman työsi vaikutukset saattavat kuitenkin olla fyysisesti etäällä.”  Blogin otsikkona oli ”Onko etätyö sittenkin lähityötä”?

ELY:n asiantuntijatyössä työn tekemisen fyysinen kohde on usein muualla kuin omien käsien ulottuvilla. Toki normaalina aikana asiakkaat yleensä tavataan kasvotusten ja usein yrityskäyntien yhteydessä.  Viime viikkoina olemme pääasiassa käsitelleet korona-avustushakemuksia, eikä fyysinen tapaaminen ole tietenkään tullut kyseeseen. Hakemukset on käsitelty sähköisten asiakirjojen ja puhelinkontaktien perusteella, jokainen asiantuntija kotoaan käsin.  

”Koronatiimiimme” on tullut avuksi asiantuntijoita muista ELY:n yksiköistä, ja heiltä olemme saaneet uutta näkemystä ja hyvää yhteistä tekemistä.  Koko Itä-Suomen asiantuntijaporukan kesken on löytynyt hienoa tsemppausta, auttamishalua ja yhteishenkeä hakemuskäsittelyjen ja tietoteknisten haasteiden keskellä. Usein aloitamme työpäivän digitaalisilla Itä-Suomen  ”koronaporinoilla”, mikä antaa eväitä päivän työskentelyyn. Olemme saaneet hyvän ja opettavaisen tilannekuvan yritysten koko kirjosta, niiden toiminnasta ja koronan tuomista haasteita lukuisten pienyrittäjien arkeen. 

Etätyöajatuksia

Jostakin syystä etätyön pohdiskelu toi mieleeni Veikko Huovisen kirjoittaman Havukka-ahon ajattelijan (v. 1952) mietteitä.  Viisauden eri lajeja pohtiessaan ajattelija Konsta Pylkkänen toteaa teoreettisesta viisaudesta, että ”siinä asia kuvitellaan yksipiippuiseksi haulikoksi, jossa on lukko epäkunnossa ja panos voi tulla ampujan silmille.” No, tuo viisaus saattaa soveltua moneenkin ylhäältä alaspäin annettavaan toimintaohjeistukseen.

Konstalla on omat teoriansa myös käytännön viisaudesta, kaukoviisaudesta ja jälkiviisaudesta. Jälkiviisaus on hänen mielestään imelin ja paras laji, sillä ”tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan: jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin.”   Vaikka tuo viisaus kuulostaa humoristisen ironiselta, ja sitä se usein onkin, se voi myös olla hyvin inhimillistä, ja joskus voi olla raastavan kipeää miettiä tapahtuneita asioita jälkiviisaasti.

Kuvassa oleva lasinen tsemppipeukku on tyttäreni minulle vuosia sitten ostama syntymäpäivälahja tsemppaamaan minua ikääntymisessäni. Olisiko tyttärellä ollut kaukoviisautta, sillä edelleen tuo peukku toimii ja nostaa pienen hymyn huulilleni, kun pysähdyn sitä katsomaan.

Hyvää kesää, terveyttä ja leppeitä ajatuksia kaikille etätyön ja lähityön tekijöille sekä lukijoille 😊