Rahaa on maailmassa enemmän kuin koskaan. Keskuspankit ja muu pankkijärjestelmä ”luo” rahaa koko ajan lisää ihmisten sekä yritysten käytettäväksi ja lisäksi vauraus lisääntyy globaalisti koko ajan tasaista vauhtia. Silti hyvin usein kuulee itäsuomalaisilta yrityksiltä ja yritysten kanssa työskenteleviltä henkilöiltä, että rahoituksen saamisessa on isoja ongelmia. Esimerkiksi syyskuussa julkistetussa pk-barometrissa itäsuomalaisista kyselyyn vastanneista noin 10 % ilmoitti rahoituksen saamisen kehittymisensä esteenä. Satunnaisten kommenttien perusteella luku voisi olla isompikin. Toisaalta eri rahoitusinstituutiot kertovat, että ongelmia ei ole. Mistä siis on kysymys?

Onko rahoitusmarkkinoilla kohtaanto-ongelma?

Työvoimapolitiikassa käytetään termiä ”kohtaanto-ongelma”, jolla kuvataan tilannetta, jossa työvoiman tarve ja tarjonta eivät ole samassa maantieteellisessä paikassa. Voisiko yritysrahoituksessa olla kyse samankaltaisesta ilmiöstä? Etenkin perinteisten rahoittajien (pankit, vakuutusyhtiöt ym.) toimintamallit ja -tavat ovat muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet rajusti.

Selailin vähän aikaa sitten vuonna Pieksämäen liikemiesyhdistyksen vuonna 1977 julkaisemaa teosta ”Pieksämäkeläistä liike-elämää ennen ja nyt”. Sen ilmoitusosiossa oli viiden eri pankin ilmoitukset toiminnastaan ja palveluistaan. Kaikki nämä toimivat paikallisilla markkinoilla ja päättivät itse paikallisten yritysten rahoituksesta. Nykyisin ei Pieksämäellä ole yhtään pankkia, joka päättäisi vähänkään merkittävämmästä yritysrahoituksesta paikallisesti. Eli rahoitusmarkkinat ovat muuttuneet vähintään kansalliselle tasolle, joissakin tapauksessa vielä laajemmalle tasolle.

Jotta yksittäinen yritys saisi niin kiinteisiin kuin muihinkin investointeihinsa rahoitusta, sen pitää pärjätä huomattavasti laajemmassa kilpailussa kuin vielä vähän aikaa sitten. Lisäksi yrityksiä ja niiden hankkeita arvioivat ihmiset, sekä entistä useammin pelkät tietotekniset algoritmit, eivät välttämättä edes tapaa itse yrittäjiä. Tässä mielessä kohtaanto-ongelma on varsin konkreettinen.

Vakuusarviot kiristyneet

Usein yritysrahoituksen hankalan saatavuuden syyksi mainitaan yleisellä tasolla myös kiristyneet vakuusarviot. Tämä pitää varmasti paikkansa, ainakin yleisellä tasolla. Reilut kymmenen vuotta sitten alkaneen ns. finanssikriisin jälkeen koko kansainvälinen rahoitusjärjestelmä kiinnitti huomiota lainoituksensa perusteisiin ja luotiin tosiaan menettelytapoja, jonka seurauksena vakuuksia tarkastellaan huolellisemmin kuin aikaisemmin ihan yksittäisessä tapauksessakin. Tämä kaikki tehtiin tietysti sen takia, että uutta vastaavanlaista kriisiä ei enää tulisi. Joka tapauksessa toimintakulttuurin muutos on pysyvä eikä paluuta entiseen ole.

Julkinen rahoitus

Julkinen rahoitus, vaikkapa ELY-keskusten myöntämät avustukset, toimivat täydentävänä osana yleistä rahoitusmarkkinaa. Niinpä yksittäisessä hankkeessa lähes aina yrityksen oman rahoituksen lisäksi on mukana myös joku muu, avoimilla markkinoilla toimiva rahoittaja. Jotta yritys voisi saada ELY–keskukselta avustusta, sen on saatava rahaa myös avoimilta rahoitusmarkkinoilta.

Varsinkin suurta liiketoiminnallista riskiä sisältävissä hankeideoissa, esimerkiksi uusia tuotteita kehitettäessä, törmätään silloin tällöin pulmiin saada hankkeen kokonaisrahoitus kasaan. Toinen hankalahko hanketyyppi on sellainen kone-, laite- tai kiinteistöinvestointi, joka on hyvin suuri yrityksen kokoon suhteutettuna ja investoinnin sijainti on haja-asutusalueella.

Liiketoiminta- ja kehittämissuunnitelmat kuntoon

Mitä siis voitaisiin tehdä, jotta hyvien liikeideoiden syntyminen ja kehittyminen eivät jäisi kiinni rahoituksen saatavuudesta? On toki mahdollista etsiä ja löytää yrityksen omaa rahoitusta parantavia toimenpiteitä esimerkiksi pääomasijoituksilla, joukkorahoituksilla jne. Mutta aina tarvitaan hyviä, toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Kasvua hakevien yritysten pitäisi entistä enemmän kiinnittää huomiota liiketoiminta- ja muiden suunnitelmiensa laatuun. Nykyisin ei pelkästään vanhoilla suhteilla ja pelkällä verbaalisella tarinalla valitettavasti yleensä kovin pitkälle välttämättä päästä.

Suunnitelmien, strategioiden ja vastaavien tekoon on toki saatavissa asiantuntija-apua sekä avoimilta että subventoiduilta markkinoilta. Jälkimmäisestä yhtenä esimerkkinä ovat ELY -keskusten välittämät yritysten kehittämispalvelut. Niitä hyödyntämällä yrityksellä on mahdollisuus ainakin parantaa mahdollisuuksiaan saada laajoja rahoituskokonaisuuksia toimintansa kehittämiseen.

Kirjoittaja on Etelä-Savon ELY-keskuksen elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueen johtaja Juha Pulliainen